Who run the world!

Eilen vietettiin kansainvälistä naistenpäivää, joka on ihana syy hemmotella itseä ja saada hemmottelua myös miesystävältään ; )

Hemmottelu itselleni oli eilen nukkuminen myöhään ja kokopäivän. Jos oon vapailla, mun unirytmi kääntyy automaattisesti siihen että valvon koko yön ja nukun pitkälle päivään! Joskus naureskellaankin kun juon aamukahvia neljältä iltapäivällä 😛 Miettikääpä kuinka herkkua lähteä kääntämään semmosta unirytmiä kun seuraavana aamuna olisi klo.03.00 herätys aamulennolle ja oot kolmena edellisenä yönä mennyt nukkumaan siinä neljän aikoihin 😀 Not nice..

No onneksi eilen oli kuitenkin ihana vapaapäivä, joka kylläkin mun tapauksessa alkoi erikoisella tavalla: AAMULENKILLÄ! Mä en ole eläissäni käynyt aamulenkillä, (varmaan kun en koskaan oo aamuisin vapaaehtoisesti hereillä ja sen lisäksi vihaan kävelyä ja juoksemista jne.) mutta viikonloppuna tehtiin mun miehen kanssa sopimus että aletaan havittelemaan sitä kuuluisaa kesäkuntoa ja maanantaista alkaen pistetään terveelliset ruokailut ja liikunta takasin osaksi arkea. Näinpä siis parin tunnin unien jälkeen lähdettiin reippaina 6.45 aikaan Eiranrantaa ja Kaivopuistoa kiertämään. Nyt olisi hienoa sanoa että olipas ihanaa ja ai että kun lähti päivä paremmin käyntiin ja että tästä tulee nyt ihan jokapäiväinen yhteinen harrastus mutta ENPÄ SANO! Ensimmäisen puolentunnin jälkeen kengät oli läpimärät ja alkoivat hiertää, eteenpäin en loskan ja jään päällä päässyt kun askeleet sutivat paikoillaan ja kaikenlisäksi keli ja maisemat ei todellakaan ollut mieltäylentäviä: sumu oli niin sankka ettei rantaa nähnyt, on pimeää, märkää ja kylmää….jippii! Kertokaa nyt hyvät ihmiset löytyykö lenkkeily into jos vaan jaksaa sinnikkäästi käydä lenkillä vai tuleeko tästä nyt joka aamuista tuskaa? 😀 Vai onko ihmiset jaettu jotenkin kävelyistä nauttiviin ja kävelyä vihaaviin? Ainakin mun lähipiirissä lähes kaikki tykkäävät lenkkeillä ja vetelevät tuolla tuulen ja tuiskun keskellä kymmeniä kilometrejä hölkkäillen (?!) Ítse kääntäisin mieluummin kylkeä tai avaisin vaikka viinin 😛

Aamulenkistäni selvittyäni (varsinainen koettelemus :D) mun ihana miesystävä keitti aamupuurot ja aamukahvit, jonka jälkeen menin takaisin nukkumaan, sillä unta oli takana vaan pari tuntia enkä halua vapaalla kärvistellä vähillä unilla.

Illalla vietettiin naistenpäivää hyvän ruoan merkeissä. Normaalisti olisimme varmasti avanneet hyvän punaviinin ja mennyt ulos syömään mutta tällä kertaa uusien terveellisten elämäntapojen puitteissa, mieheni kokkasi meille kotona hyvät pihvit salaatin kanssa 🙂 Jälkkäriksi nautittiin hunajamelonia. Eikä siinäkään vielä kaikki: illemmalla suunnattiin päivän lenkkeilyn lisäksi vielä salille! Täytyy nyt sanoa tähän että tykkään paljon urheilusta ja liikunnasta ja olen ikäni ollut aktiivinen ja salilla rehkiminen on huomattavasti enemmän mun juttu kun lenkkipolkujen tallaaminen, joten iltasalin jälkeen mulla oli tosi hyvä fiilis ja kas, jännästi iltaa kohden aloin taas virkistymään 😀

Kaikenkaikkiaan mulla oli ihana naistenpäivä ja kaikki kunnia siitä kuuluu mun ihanalle miehelle, joka oli muistanut mua vielä lahjoillakin: ruusukimpulla ja upouusilla Freddyn housuilla <3 Hän kohtelee mua joka päivä niinkuin olisi naistenpäivä <3  Saan olla kyllä niin onnellinen että oon tommosen napannut itselleni 😉 Enkä mä tosiaankaan ole semmonen ihminen, joka hehkuttelee julkisesti parisuhdettaan tai postaa facebookkiin kaikkea imelänällöä pusipusimusimusi-juttua, joten tämä kertokoon kuinka onnellinen oon ^^ (Ei saakeli, se aamulenkkeily tosiaan vapauttaa jotain endorfiinejä?!)

Nonii, eiköhän tää ala mennä niin imeläksi että kirjottelen taas kun olen palannut järkiini 😀